k䴩l? kehaisi ensisynnytt䪤䬊potra poikalapsi m䴫䨴i maailmaan:
kiljuvat kuusi kiloa.
ja niin, niinp䠮iin,
ensi kerran niin pudottiin.
ja matkalla kehtoon
tai tuonen lehtoon,
miten vaan,
me pudotaan...
.tarhoihin, kouluihin ja virastok乴䶩in.
poikapolo 䩤ilt䤮 pyysi niin:
`emo, minut s䤳t䬠pahasta p䤳t䡢
ja niinp䠪o
toistamiseen pudottiin, oi!
䩴i vapisevaa varsaansa
syleili,
t?yt䩳i lankulta tyhjyyteen, lauloi:
alassy?ksy alkoi nyt,
siit䠫ukaan ei kiinni ota.
on hyv䠨altijatar hylj䮮yt meid䴬
ja Luoja antanut pudota.
siis veli pysy vaiti vaan,
silmiin pimeytt䫩n tuijota
kun kutsuu urheita uhrejaan
h䮠joka antoi meid䮠pudota.
meid䮠on annettu pudota`
Luojan pikku piipert䪤t putoavat
sy?den, juoden, itkien, iloiten
menev䴬 lis䤮tyv䴬
t乴t䶤t taivaat ja maat.
kunnes joskus jokaista vuorollaan
tullaan kutsumaan:
unessa y?ll䊴arkoin yksityiskohdin kerrotaan,
miss䠪a milloin kutakin odotetaan...
alassy?ksy jatkuu nyt...
eik䠴䨤n leikkiin l䨤e kysyttyn䠫eist䊫ukaan,
omille harharetkilleen jokainen vain viskataan
mukaan...
ja jonain aamuna h䮠pakkaa laukkunsa,
astuu autoonsa, ja ties minne ajaa...
.suuren mets䮠taa, miss䠡utio maa
kraatteria valtavaa ymp䲶i. sen reunalla
h䮠riisuu takkinsa, h䮠riisuu paitansa,
housut, keng䴬 hattunsakin nyt unohtaa,
sulkee silm䮳䠪a luottaen onneensa
kuilun syvyyksiin h䮠sukeltaa:
putoaa minuutin, putoaa toisenkin,
putoaa pumpuliin, ollen perill䠫ai.
silloin h䭤r䳴䠥siin hymyilev䠨ahmo
astuu, kysyy: `milt䠴untui?
ei hullumpaa, vai?`
Back to:
YUP lyrics